Surujen virta kuuta kuullen
Sen varjossa metsässä vaellan, yksin kylmän
Kuiskaa tuulen voima puita lävistää
Kaiku korvissa vihan ja rauhan välillä jää
Mustan taivaan alla, siipirikko, väsyneet kasvot
Katseeni nousen, kuun petolliset haavat
Kuun pimeän voiman majesteetin
Epäonnistun luomaan
Tuskan heijastuksen
Joka kulkee joukossamme, puolittain kuolleena!
Synkkä valo, yön varjoissa kasvaa
Pimeän voiman edessä sielut vapisevat
Huuto kuun, se kutsuu pimeyteen
Näen maailman varjossa pilvien mustien
Kuun hiljainen valta, mi pimeyteen vie
Muinaisista metsistä kaaoksen vie
Viha ja rakkaus, ne kaikki nielee